Vaellus Muotkatunturi 12-17.6.2014

Keskiviikkona 11. päivä Henrikki saapui illalla Rovaniemelle. Söimme pitsaa iltapalaksi ja hieman lapinreissujeni valokuvia katseltuamme, sekä vaeltamisesta keskusteltuamme, lähdimme nukkumaan. Aamulla olisi aikainen herätys ja alkaisi matka kohti pohjoista.

12.6.2014 torstai
Aamulla söimme tuhdin aamupalan, mm. pekonia ja kananmunaa, ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Matkalla kävimme Ivalon S-Marketista ostamassa leipää, juustoa ja meetwurstia vaellukselle. Saavuttuamme Muotkan Ruoktuun söimme poronkäristyksen, jonka jälkeen lähdimme vesisateessa vaeltamaan. Eipä ollut ennen tarvinnut aloittaa vaellusta vesisateessa, mutta tulipahan tämäkin koettua. Vaelsimme muutamalla pienellä tauolla Jeageloaivin kodalle, jossa pidimme ruokatauon ja vaihdoimme kuivaa vaatetta ylle tauon ajaksi. Ruokailun jälkeen laitoimme takaisin kosteat vaellusvaatteet ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Poikkesimme polulta ja lähdimme korkeuskäyriä pitkin länteen. Sade taukoili välillä, mutta harmaat pilvet pysyivät taivaalla koko ajan. Pian jatkoimme Tuanganuaivin rinnettä etelään/lounaaseen, sillä emme vielä halunneet laskeutua alas jokivarteen. Vasta silloin, kun olimme lähempänä suunniteltua leiripaikkaamme, laskeuduimme alemman Honkavuoman läheisyyteen. Leiripaikan kohdalla näytti kartalla olevan hiekka-alue, mutta ehkäpä veden korkeuden takia sitä ei löytynyt. Pystytimme leirin ja valmistimme nakkia ja pekonia. Pian sen jälkeen laitoimme nukkumaan.

13.6.2014 perjantai
Seuraavana aamuna keli oli hieman selkiytynyt, ja vaikka välillä meinasi vettä hieman ripotella, niin ei kuitenkaan alkanut satamaan. Ylitimme Honkavuoman ja jatkoimme länttä kohden. Ylitimme Hanhipään kahden huipun välisestä kohdasta. Ylhäällä laitoimme kotiväelle kuulumisia, mutta yhtäkkiä alkanut kylmä tuuli ja raekuuro vauhdittivat meitä jatkamaan kohti ylempää Honkavuomaa.

Laskeuduttuamme alas laaksoon pääsimme veden äärelle. Ihmettelimme hiukan miten joki virtasi niin hitaasti ja oli muutenkin niin vähävetinen. Päätimme syödä ja ruokailun lomassa tarkistimme sijaintimme GPS:llä. Huomasimme että olimme pitkulaisen suon kohdalla, joka näin alkukesästä oli paljolti veden peitossa. Suon laidalla kivien joukossa näimme kuitenkin pikkukaloja uimassa, joten emme olleet osanneet kuvitella että olisimme suolla. Tästä huvittuneena jatkoimme oikean joen, eli ylemmän Honkavuoman rantaan. Alun perin meinasimme jatkaa Kielajoen varteen, mutta olimme sen verran väsyneitä, että päätimme jäädä jo tähän leiriin. Ilta vietettiin kylmän pohjoistuulen seurassa ja muutamaa lähialueen kävelyä lukuun ottamatta pysyttelimme teltoissamme tuulensuojassa.

14.6.2014 lauantai
Aamulla paistoi aurinko ja aamutoimien jälkeen ylitimme ylemmän Honkavuoman. Suuntasimme Giellaroaivvin eteläpuolella sijaitsevan kurun pohjoisreunaa pitkin länteen. Välillä tuuli kovasti ja meinasi ripotella sadettakin. Giellaroaivvin eteläpuolelta ylitettyämme laskeuduimme laaksoon, jossa virtasi Vino-oja. Valmistimme ruokaa jonkun pienen Vino-ojaan laskevan puron varrella. Alempana laaksossa alkoi kasvaa taas mäntyä ja pian olimmekin mäntymetsässä. Tulimme Giellaroaivvin tuvalle, josta jatkoimme Kielajoen varrelle leiriin.

Leiripaikka oli tasaisella kankaalla noin 50 metrin päässä Kielajoesta. Paistoimme lettuja ja loppupäivän otimme rennosti teltassa lepäillen ja lähimaastoa tutkien.

15.6.2014 sunnuntai
Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet, että pitäisimme yhden lepopäivän ja jäimme sunnuntaiksi myös tähän leiriin. Kävimme kuvailemassa jokea ja katselemassa maisemia. Lepo teki hyvää ja taisimme päiväunetkin ottaa.

16.6.2014 maanantai
Aamulla oli selvästi viileämpi keli ja tummat pilvet. Alkoi sataa rakeita, ja kun pääsimme matkaan Kielajokivartta pitkin, niin sade oli muuttunut lumisateeksi. Pidimme tauon ja lämmittelimme nuotion ääressä. Matkaa jatkettua kuitenkin taas lämpeni nopeasti. Ylitimme ylemmän Honkavuoman muutamaa kymmentä metriä ennen kuin se yhdistyi Kielajokeen.

Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa ja jatkoimme Bajit Soarvevuomecopman etelärinnettä pitkin ja kahden lammen välisestä kankaasta nousimme eteläpuolella olevien tunturinhuippujen välistä. Huippujen välistä laskeuduimme pieneen laaksoon jossa oli lampi. Lammesta laski pieni puro, jota seurasimme alemmalle Honkavuomalle. Kuljimme muutaman sata metriä Honkavuomaa ylöspäin ja teimme leirin toiselle puolelle. Ylityskohta löytyi kohtalaisen helposti.

17.6.2014 tiistai
Aamulla aurinko paistoi ja lähdimme itään päin vaeltamaan. Kuljimme Matinlakki nimisen vaaran kaakkoispuolella olevan lammen rannasta ja suuntasimme Jeageloaivin pohjoisrinnettä pitkin itään Jäkäläpäänkuruun, josta polkua pitkin Muotkan Ruoktuun. Söimme Muotkan Ruoktussa ja jäimme yhdeksi yöksi sinne. Uni maittoi lämpimän suihkun jälkeen. Aamulla kohti Rovaniemeä, josta Henrikki jatkoi Keski-Suomeen asti.

Teksti: Joonas
Kuvat: Joonas ja Henrikki

Kebnekaise 17-22.7.2009

Kesällä 2009 suunnattiin Kebnekaiselle. Olimme edellisvuonnakin vaeltamista hieman suunnitelleet, mutta vain Marko lähti 2008 Lappiin. Muille tämä reissu oli ensimmäinen vaellus, Markolle toinen.

17.7 Lähdettiin aamulla ajamaan Keski-Suomesta. Illalla 8–9 aikoihin saavuimme pitkän matkan jälkeen Nikkaluoktan kylään, josta aloitimme vaelluksen. Kylmä viimainen tuuli sai jättämään shortsit autoon ja ottamaan ylimääräistä lämmintä vaatetta rinkkaan. Muutaman kilometrin jälkeen löysimme paikan johon leiriydyimme. Vettä ei ollut aivan lähistöllä, mutta meillä oli sen verran vettä pulloissamme, että pystyimme vielä aamulla keittelemään puurot ja tiskaamaan kattilat.

18.7 Aamulla paistoi aurinko. Päivän mittaan kuitenkin tuuli voimistui ja ajoittain aurinko kävi pilvien takana. Keli oli kuitenkin sopiva vaeltamiseen. Vaelsimme Duolpagornin juurelle, johon pystytimme leirin. Illalla tuuli kovasti ja vietimmekin sen teltoissamme, paitsi Marko kävi kiipeämässä Duolpagornin rinnettä kalliorajaan asti.

Markon iltareippailu Duolpagornin rinteellä

19.7 Aurinko paistoi ja tuuli oli tyyntynyt. Muutama porokin eksyi leiriimme ja ne lähtivät juoksemaan meidän tultua ulos teltoistamme. Suuntasimme Duolpagornin lounas tai länsipuolella olevaan kuruun, jota pitkin tulimme Sinnivaggiin. Kuru, jota tulimme, oli paikoin varsin jyrkkä ja vaikeakulkuinen. Irtoilevat kivilohkareet saivat itsesuojeluvaiston heräämään. Yhteen otteeseen meinasimme jo kääntyä takaisin, mutta Marko kävi tiedustelemassa reittiä ilman rinkkaa ja päätimme jatkaa. Sinnivaggissa söimme ja kävimme jopa pulahtamassa kylmässä järvessä. Sen jälkeen lähdimme nousemaan toista kurua, kohti Kebnekaisea. Marko oli mennyt hieman edeltä ja kulki todella jyrkän näköistä rinnettä ylöspäin, välillä käsiäänkin käyttäen, me päätimme kääntyä takaisin. Tänä päivänä saimme ensimmäiset todelliset oppitunnit siitä, miten pelkkää Google Earthia ei voi käyttää vaellusreittien suunnitteluun. =) Illalla/alkuyöstä Marko saapui väsyneenä takaisin ja kertoi käyneensä Kebnekaisen huipulla. Huipulla oli käynyt navakka ja kylmä tuuli. Seuraavana päivänä me leiriin palanneet kävisimme huipulla eri reittiä pitkin.

Sola oli paikoin erittäin vaikeakulkuinen ja irtokiviä riitti. Pahimmista paikoista ei yllättäen löytynyt kuvia, mutta reittiä ei voi suositella.

Rinne oli jyrkkä ja välillä piti vetää hieman henkeä.

Markon ottama kuva erittäin vaikeakulkuisesta rinteestä.

Sieltä se kuitenkin meni. Meillä ei kantti riittänyt. 

Ei muuta kuin takaisin leiriin

Markon ottama kuva huipulta. Keli oli ollut selkeä, mutta tuuli oli kova ja kylmä.

20.7 Taas aamulla paistoi aurinko ja lähdimme kulkemaan Sinnivaggia länteen päin. Löysimme sopivan leiripaikan ja pystytimme teltat. Marko jäi leiriin lepäilemään ja me lähdimme koilliseen ja itään kaartuvaa laaksoa pitkin kohti Kebnekaisea. Aika pitkä päivä siitä tuli, mutta kävimme huipulla ja tulimme takaisin samaa reittiä. Osa vastaan tulevista ihmisistä valittelivat, ettei huipulla näe juuri mitään pilvistä johtuen ja sumuakin alkoi kertyä sen verran, että huiputus saattaisi jäädä vain haaveeksi. Ensimmäistä kertaa tajusimme, että huiputus ei välttämättä olisikaan mahdollista, mikä ei aikaisemmin tullut edes mieleen. Pilvet väistyivät kuitenkin juuri kun saavuimme huipulle, joten meillä oli upeat näköalat edessä. Huipulla oli todella hiljaista, sillä siellä ei tuullut yhtään. Tilanne oli jotenkin taianomainen. Yöllä puoli yhden maissa palasimme leiriin ja teimme vielä väsyneinä iltapalaa. Marko kertoi käyneensä huiputtamassa pienemmän lähitunturin.

Unelmien leiripaikka

Hieman helpompikulkuinen huiputusvaihtoehto

Ylämäkeä riitti, riitti, riitti...

Sumu oli jo hieman hälventynyt, kun pääsimme huipputasanteelle.

Kuva samalta paikalta, kuin Markon ottama. Sumun hälvettyä tuli kahdelle korkeanpaikankammoiselle kiire kartiolta alas.

Huipulla tapasimme pari suomalaista ja nautimme täydellisestä hiljaisuudesta.

Yön sininen hetki leiriin palattuamme

21.7 Aamu oli kylmä ja tuulinen ja herättyä valmistimme aamiaisen ja pakkasimme rinkat ja lähdimme vaeltamaan länteen, pois Sinnivaggista. Sinnivaggen ja Tjäktjavaggen risteyksessä Marko lähti vaeltamaan Guopirvaggea pitkin kohti Tarfalaa ja me lähdimme Laddjuvaggea pitkin takaisin. Emme halunneet enää kulkea kivikoissa, joita todennäköisesti olisi tulossa Markon valitsemalla reitillä. Kenbnekaisefjällstationin kohdalla laitoimme Markolle viestin että huomenna voitaisiin törmätä polun ja Cievrajohkan risteyksessä. Ajattelimme että saapuisimme sinne seuraavana päivä. Toisiamme kannustamalla (ja huijaamalla) vaelsimme kuitenkin suoraan sovittuun tapaamispaikkaan, jotta voisimme seuraavana päivänä vain lepäillä leirissä ja odotella Markoa. Matkaa taisi tulla yli 30km ja olimme saaneet teltat pystyyn noin puoli neljän aikaan yöllä. Olimme aivan poikki.

Väsyneenä jatkoimme matkaa sateen liukastamilla kivillä.

Väsymys painoi jo alkumatkasta

Tunturiaseman välietappi

Väsymys painoi molempia

Kuva kertoo kaiken tuonhetkisestä olotilasta =)

22.7 Nukuimme pitkään ja Marko saapui iltapäivällä leiriimme. Marko kertoi reitin olleen kivinen ja muutoinkin haastava. Sumua oli ollut reilusti, jonka vuoksi maisemat olivat jääneet vähemmälle. Lähdimme yhdessä Nikkaluoktaan, josta aloimme ajella takaisin Keski-Suomeen.

Virkeänä uuteen aamuun =)

Marko oli löytänyt leiriimme

Kotimatka alkoi renkaanvaihdolla =)

Matka oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen. Alkuperäiset reittisuunnitelmat, jotka oli tehty suureksi osaksi Google Earthia käyttäen, osoittautuivat liian haastaviksi. Marko pysyi kuitenkin suurimmaksi osaksi suunnitelmassa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kebnekaise näytti kuitenkin parhaat puolensa ja keli oli suurimmaksi osaksi todella hyvä. Vaelluskärpänen oli puraissut ja Ruotsi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Tekstit: Joonas, Henrikin lisäyksin