Vuoden 2012 varsinainen vaellusreissu jäi tekemättä, mutta päätimme käydä Laurin kanssa yöpymässä Leivonmäen kansallispuistossa. Kävimme muutama vuosi sitten Joonaksen ja Markon kanssa testailemassa varusteita ennen Kebnekaisen vaellusta Joutsniemessä ja paikka teki silloin vaikutuksen, joten päätimme suunnata sinne.
 |
| Ylempi nuoli parkkipaikka ja alempi leiripaikka |
Heinäkuu oli aluillaan ja keli mitä mainioin, kun pakattiin tavarat ja käytiin ostamassa eväät. Vaellusmeiningin saamiseksi piti ostaa kuivamuonaa, mutta kaikenlaista muuta herkkua tarttui myös mukaan. Rinkkaan piti saada myös painoa, joten viikon varusteet tuli pakattua matkaan. Otimme mukaan myös kevyet kalastusvälineet. Tosin oli hieman epäselvää saako alueella kalastaa, mutta ainakaan opasteissa sitä ei kielletty. Toivakan Rauta-Tuliaisesta haimme alueen kartan varmuuden vuoksi. Auto jätettiin Selänpohjan parkkiin, jossa oli viitisen muuta autoa parkissa. Tavaroita kerätessä rupesi hieman huvittamaan, että moneksiko yöksi sitä oikein oltiinkaan tulossa. Rinkka oli tupaten täynnä ja lisäksi kalastusvälineitä, kameralaukku, muovipussia ja ämpäriä. Vastaantulevat ihmiset loivat lempeitä katseita.
Matkaa parkkipaikoilta Joutsniemen nuotiopaikalle on noin 2 kilometriä. Ensimmäisen kilometrin aikana tuli selväksi miksi tykkäämme käydä Pohjois-Ruotsissa vaeltamassa. Siellä ei ole yleensä näin kuuma! Reilut parikymmentä astetta lämmintä ja pilvetön taivas ei vain ole mitenkään miellyttävä kävelyilma rinkan kanssa. Nuotiopaikalle päästyämme tapasimme vanhan opettajamme ja muutaman lauseen vaihdettuamme jatkoimme vielä 700-800 metriä niemeä eteen päin. Joutsniemi on pitkä ja korkea harju, joka työntyy kapeana melkein Rutajärven läpi. Rannat on telttailumielessä kivikkoiset ja harju lähtee nousemaan melkein heti rannasta, joten sopivan paikan löytäminen kahdelle teltalle vaatii etsiskelyä. Mielessäni oli kuitenkin tuo muutaman vuoden takainen paikka ja sinne saatiinkiin teltat pystyyn.
Vaikka keli olikin kävelyyn turhan kuuma, niin leireilyyn se oli mitä mainioin. Vähän evästä suuhun ja nestetankkaus, jonka jälkeen oli mukava käydä pulahtamassa omalla hiekkarannalla. Heittelimme hieman uistinta, mutta kala ei ollut syönnillään. Myöhemmin pari kaveriamme tulivat meitä tervehtimään. Kävimme nuotiopaikalla tekemässä vähän evästä ja siellä tapasimmekin mukavan vanhemman pariskunnan Lahdesta. He olivat tulleet niemeen melomalla joltain toiselta rannalta ja ajattelivat telttailla useamman päivän. Jutustelimme heidän kanssaan pitkän tovin ja pelailimme korttia kavereiden kanssa. Illan kuhjeessa tapasimme vielä pariskunnan, joka kertoi meidän telttojen lähellä olleesta käärmeestä. Toivottavasti emme tähän törmäisi. Kavereiden lähdettyä kalastelimme itsellemme vähän iltapalaa ja paistoimme ne pienillä kynsitulilla auringon laskiessa järven taa. Kaunista iltaa kiusasivat vain hyttyset jotka purivat sandaaleissa olevat jalat aivan pahkuroille.
 |
 |
 |
Aamu valkeni yhtä kauniina, kuin edellinenkin päivä. Aamupalan syötyä lähdimme valokuvailemaan niemen kärkeen. Rannoilla oli erikoisia kivikasoja ja näiden lähistöllä tuli katsottua tarkkaan jalkoihinsa, ettei käärme pääsisi yllättämään. Teltoille palattuamme istuimme rantahietikolle lounastamaan. Hetken päästä toinen meistä näki sivusilmällään, kun kyy luikerteli aivan Laurin teltan vierestä suoraan meitä kohti. Meidät huomatessaan se oli parin metrin päästä ja kääntyi takaisin samaa reittiä. Itselläni oli rinkka vielä kyljellään avonaisena sen reitin varrella. Onneksi ei sinne pujahtanut. On siis hyvä pitää teltan ovet ja rinkat kiinni. Ruotsin viileät alueet ovat myös siitä mukavia, ettei tällaisiin yllätyksiin ole ainakaan vielä törmätty.
 |
 |
 |
 |
 |
Paluumatkalla ajattelimme vielä paistaa makkarat autoa lähimpänä olevalla nuotiopaikalla. Kaunis ilma oli kuitenkin houkutellut paikalle runsaasti retkeilijöitä, joten ajelimme autolla Harjujärven laavulle. Tämäkin on mukava paikka, jonka ympäristössä on pari lyhkäisempää luontopolkua. Itse tyydyimme kuitenkin vain ruokailemaan, jonka jälkeen oli kotiinlähdön aika.
Kaikkiaan reissu oli oikein mukava ja varmasti taas palaamme Leivonmäen maisemiin. Se kuitenkin vahvisti myös sen, että tulevana kesänä, kun vaellusviikkomme osuu heinäkuun lopulle, niin suuntaamme Ruotsin viileille vuorialueille. =)
