Kesällä 2009 suunnattiin Kebnekaiselle. Olimme edellisvuonnakin vaeltamista hieman suunnitelleet, mutta vain Marko lähti 2008 Lappiin. Muille tämä reissu oli ensimmäinen vaellus, Markolle toinen.
17.7 Lähdettiin aamulla ajamaan Keski-Suomesta. Illalla 8–9 aikoihin saavuimme pitkän matkan jälkeen Nikkaluoktan kylään, josta aloitimme vaelluksen. Kylmä viimainen tuuli sai jättämään shortsit autoon ja ottamaan ylimääräistä lämmintä vaatetta rinkkaan. Muutaman kilometrin jälkeen löysimme paikan johon leiriydyimme. Vettä ei ollut aivan lähistöllä, mutta meillä oli sen verran vettä pulloissamme, että pystyimme vielä aamulla keittelemään puurot ja tiskaamaan kattilat.
18.7 Aamulla paistoi aurinko. Päivän mittaan kuitenkin tuuli voimistui ja ajoittain aurinko kävi pilvien takana. Keli oli kuitenkin sopiva vaeltamiseen. Vaelsimme Duolpagornin juurelle, johon pystytimme leirin. Illalla tuuli kovasti ja vietimmekin sen teltoissamme, paitsi Marko kävi kiipeämässä Duolpagornin rinnettä kalliorajaan asti.
 |
| Markon iltareippailu Duolpagornin rinteellä |
19.7 Aurinko paistoi ja tuuli oli tyyntynyt. Muutama porokin eksyi leiriimme ja ne lähtivät juoksemaan meidän tultua ulos teltoistamme. Suuntasimme Duolpagornin lounas tai länsipuolella olevaan kuruun, jota pitkin tulimme Sinnivaggiin. Kuru, jota tulimme, oli paikoin varsin jyrkkä ja vaikeakulkuinen. Irtoilevat kivilohkareet saivat itsesuojeluvaiston heräämään. Yhteen otteeseen meinasimme jo kääntyä takaisin, mutta Marko kävi tiedustelemassa reittiä ilman rinkkaa ja päätimme jatkaa. Sinnivaggissa söimme ja kävimme jopa pulahtamassa kylmässä järvessä. Sen jälkeen lähdimme nousemaan toista kurua, kohti Kebnekaisea. Marko oli mennyt hieman edeltä ja kulki todella jyrkän näköistä rinnettä ylöspäin, välillä käsiäänkin käyttäen, me päätimme kääntyä takaisin. Tänä päivänä saimme ensimmäiset todelliset oppitunnit siitä, miten pelkkää Google Earthia ei voi käyttää vaellusreittien suunnitteluun. =) Illalla/alkuyöstä Marko saapui väsyneenä takaisin ja kertoi käyneensä Kebnekaisen huipulla. Huipulla oli käynyt navakka ja kylmä tuuli. Seuraavana päivänä me leiriin palanneet kävisimme huipulla eri reittiä pitkin.
 |
| Sola oli paikoin erittäin vaikeakulkuinen ja irtokiviä riitti. Pahimmista paikoista ei yllättäen löytynyt kuvia, mutta reittiä ei voi suositella. |
 |
| Rinne oli jyrkkä ja välillä piti vetää hieman henkeä. |
 |
| Markon ottama kuva erittäin vaikeakulkuisesta rinteestä. |
 |
| Sieltä se kuitenkin meni. Meillä ei kantti riittänyt. |
 |
| Ei muuta kuin takaisin leiriin |
 |
| Markon ottama kuva huipulta. Keli oli ollut selkeä, mutta tuuli oli kova ja kylmä. |
20.7 Taas aamulla paistoi aurinko ja lähdimme kulkemaan Sinnivaggia länteen päin. Löysimme sopivan leiripaikan ja pystytimme teltat. Marko jäi leiriin lepäilemään ja me lähdimme koilliseen ja itään kaartuvaa laaksoa pitkin kohti Kebnekaisea. Aika pitkä päivä siitä tuli, mutta kävimme huipulla ja tulimme takaisin samaa reittiä. Osa vastaan tulevista ihmisistä valittelivat, ettei huipulla näe juuri mitään pilvistä johtuen ja sumuakin alkoi kertyä sen verran, että huiputus saattaisi jäädä vain haaveeksi. Ensimmäistä kertaa tajusimme, että huiputus ei välttämättä olisikaan mahdollista, mikä ei aikaisemmin tullut edes mieleen. Pilvet väistyivät kuitenkin juuri kun saavuimme huipulle, joten meillä oli upeat näköalat edessä. Huipulla oli todella hiljaista, sillä siellä ei tuullut yhtään. Tilanne oli jotenkin taianomainen. Yöllä puoli yhden maissa palasimme leiriin ja teimme vielä väsyneinä iltapalaa. Marko kertoi käyneensä huiputtamassa pienemmän lähitunturin.
 |
| Unelmien leiripaikka |
 |
| Hieman helpompikulkuinen huiputusvaihtoehto |
 |
| Ylämäkeä riitti, riitti, riitti... |
 |
| Sumu oli jo hieman hälventynyt, kun pääsimme huipputasanteelle. |
 |
| Kuva samalta paikalta, kuin Markon ottama. Sumun hälvettyä tuli kahdelle korkeanpaikankammoiselle kiire kartiolta alas. |
 |
| Huipulla tapasimme pari suomalaista ja nautimme täydellisestä hiljaisuudesta. |
 |
| Yön sininen hetki leiriin palattuamme |
21.7 Aamu oli kylmä ja tuulinen ja herättyä valmistimme aamiaisen ja pakkasimme rinkat ja lähdimme vaeltamaan länteen, pois Sinnivaggista. Sinnivaggen ja Tjäktjavaggen risteyksessä Marko lähti vaeltamaan Guopirvaggea pitkin kohti Tarfalaa ja me lähdimme Laddjuvaggea pitkin takaisin. Emme halunneet enää kulkea kivikoissa, joita todennäköisesti olisi tulossa Markon valitsemalla reitillä. Kenbnekaisefjällstationin kohdalla laitoimme Markolle viestin että huomenna voitaisiin törmätä polun ja Cievrajohkan risteyksessä. Ajattelimme että saapuisimme sinne seuraavana päivä. Toisiamme kannustamalla (ja huijaamalla) vaelsimme kuitenkin suoraan sovittuun tapaamispaikkaan, jotta voisimme seuraavana päivänä vain lepäillä leirissä ja odotella Markoa. Matkaa taisi tulla yli 30km ja olimme saaneet teltat pystyyn noin puoli neljän aikaan yöllä. Olimme aivan poikki.
 |
| Väsyneenä jatkoimme matkaa sateen liukastamilla kivillä. |
 |
| Väsymys painoi jo alkumatkasta |
 |
| Tunturiaseman välietappi |
 |
| Väsymys painoi molempia |
 |
| Kuva kertoo kaiken tuonhetkisestä olotilasta =) |
22.7 Nukuimme pitkään ja Marko saapui iltapäivällä leiriimme. Marko kertoi reitin olleen kivinen ja muutoinkin haastava. Sumua oli ollut reilusti, jonka vuoksi maisemat olivat jääneet vähemmälle. Lähdimme yhdessä Nikkaluoktaan, josta aloimme ajella takaisin Keski-Suomeen.
 |
| Virkeänä uuteen aamuun =) |
 |
| Marko oli löytänyt leiriimme |
 |
| Kotimatka alkoi renkaanvaihdolla =) |
Matka oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen. Alkuperäiset reittisuunnitelmat, jotka oli tehty suureksi osaksi Google Earthia käyttäen, osoittautuivat liian haastaviksi. Marko pysyi kuitenkin suurimmaksi osaksi suunnitelmassa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kebnekaise näytti kuitenkin parhaat puolensa ja keli oli suurimmaksi osaksi todella hyvä. Vaelluskärpänen oli puraissut ja Ruotsi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Tekstit: Joonas, Henrikin lisäyksin
