Montane Featherlite - tuulipaita

Poutakelillä käytän päällimmäisenä kerroksena Montanen tuulipaitaa. Se on erittäin ohut ja menee pakattaessa pieneen tilaan. Sen vetoketju aukeaa noin rinnan alapuolelle, joten sitä voi käyttää lämpimälläkin kelillä. Paita hengittää todella hyvin ja voisin sanoa, että tästä on tullut yksi tärkeimmistä vaellusvaatteistani. Selkämys on riittävän pitkä ja hihat pysyvät kutakuinkin kohdillaan kättä taitettaessa. Ensimmäisellä vaelluksella käytin poutakelillä pelkkää Ice Peakin fleece-takkia, mutta siinä meinasi tulla välillä kylmä, kun oikein tuuli. Tämän kun heittää nykyään siihen päälle, niin tuuli ei tule läpi ja hengittävyys pysyy silti erinomaisena. Tästä en oikein keksimälläkään keksi huonoja puolia. Ainut mikä ehkä arveluttaa on, että miten kauan tämä kestää ehjänä. Omani tilasin Briteistä, Chain Reaction Cycles.com:sta, kun Suomesta ei tätä silloin oikein löytynyt.

Haglöfs Chaos - kuoritakki

Kuoritakin löysin vähän kuin sattumalta Ideaparkissa kierrellessäni. Katselin Stadiumin poistorekkejä (2009 kesällä) ja löysin sieltä tämän Haglöfsin Chaos - kuoritakin. Oli siellä muitakin merkkejä, mutta Haglöfs merkkinä jotenkin vakuutti eniten. Jäljellä oli kuitenkin vain L-kokoa, joten ajattelin, että se siitä sitten. Onneksi kuitenkin kokeilin takkia ja se olikin sopiva, kun yleensä tarvitsen takeissa XL tai jopa XXL-kokoa. Monesti etenkin pienemmissä tuppaa hihat nousemaan (ensin kokeilin Erätukun kuoritakkeja, mutta juuri tästä syystä jätin sellaisen hankkimatta), mutta tämä Chaos on kyllä hyvänmallinen ja istuu todella hyvin. Pikaisen Googlettelun jälkeen 150-euron hinta tuntui todella hyvältä tarjoukselta ja niinpä takki tarttui mukaan.

Takki on ollut aktiivisesti lähes jokapäiväisessä käytössä. Tähän on varmasti syynä sen erinomainen istuvuus. Hupussa on kolme eri säätöä, joten sen saa myös helposti mieleisekseen. Käytän takkia ympäri vuoden, tosin kesällä vain sadekelillä. Takki pitää suhteellisen hyvin vettä, mutta esimerkiksi pitkinä sateisina vaelluspäivinä paidat ovat myös paikoin märkinä. En tosin ole sen tarkemmin tutkinut, että onko vesi tullut ulkoapäin vai olenko vain hikoillut. Olen melko kova hikoilemaan liikkuessa, joten joudun pitämään takkia jonkun verran auki sateellakin. Takissahan ei ole ollenkaan kainalotuuletusta, joka tulee olemaan seuraavan takin ehdoton vaatimus. Vetoketju on välillä vähän ronkeli ja se pitää laittaa ns. hyvin pohjaan, että se toimii. Meinasin tästä tehdä valituksen Haglöfsille, mutta se on jäänyt ja enää varmaan on turha asiasta valittaa. Takissa on todella miellyttävän tuntuinen kaulus, mutta kostuessaan se tuntuu inhottavalta (esim. jos lumisateella joutuu hikoilun takia vähän avaamaan vetoketjua ja sitten taas viilenee). Kaikkinensa takki on jo täyttänyt varmasti hintaan nähden odotukseni, eikä siinä vetoketjua lukuun ottamatta näy oikeastaan käytön jälkiä.

Seuraavaa takkia hankkiessani kiinnitän erityisesti seuraaviin asioihin huomiota:

• Todennäköisesti Haglöfs, koska istuvuus ja kestävyys ovat olleet erinomaisia
• Hengittävyyttä ei juuri voi parantaa kankaan ominaisuuksilla, mutta kainalotuuletuksiin yms. tulen kiinnittämään enemmän huomiota
• Vetoketjun toimivuus, esim. hieman isompihampainen
• Kauluksen kiristys
• Hieman saisi olla ohkaisempi, kuin nykyinen (paino)

SIGG juomapullo

Sigg Swiss Cross Red Touch - juomapullo on valmistettu alumiinista ja on erittäin kevyt. Tämä pullo pysyy kylmänä pitkään. Harmikseni huomasin jättäneeni sisään tilkan vettä talven ajaksi ja nyt pullon aukaistuani, pulloon oli muodostunut painetta ja pullo haisee epäillyttävästi homeelta. Taitaa mennä pullokin uusittavaksi ennen seuraavaa vaellusta.

Edit: Noni nyt pullon pestyäni sen suuaukolta lähti irti jokin pinnoitekkin. Taisi pullon stoori olla tässä!

Kaikkea muuta tarpeellista

Nämä löytyvät myös vaellusrinkastani. Hanskat ovat keinonahkaa ja hyvin hengittävää kangasta. Taitavat olla pyöräilyyn tarkoitetut, mutta samapa tuo. Lämmin pipo kylmiksi öiksi ja taukolämmikkeeksi, pari narua/kengän nauhaa, 1kpl remmejä, rakkulalaastareita, tiskiharja ja aurinkorasvaa tarvitsee vaikkei siltä tunnu. Kylmän tuulen vuoksi ei välttämättä ymmärrä, että aurinko paistaa ja iho palaa, nimimerkillä kokemusta on :). Off punkki- ja hyttyskarkoite on kätevä taukopaikoilla. Hyttysiä/mäkäriä voi tietyillä alueilla olla melkoisen paljon ja ilman karkoitetta tulee kotia ikävä.

Otso "joenylityskengät"

Otso-merkkiset crocsit löysin Motonetistä. Näitä olen käyttänyt joen ylityksissä kahluukenkinä. Pysyvät hyvin jalassa virtapaikoissakin ja ovat kevyet.

Cordura pikkureppu

Päiväretkirepuksi ostin Cordura merkkisen taskuun mahtuvan selkärepun. Pakkauspussi on ommeltu repun sisälle, johon repun voi helposti tunkea. 

Kuvassa olevassa repussa trangia, 3 kaasupulloa, juomapullo ja Otso-kenkä :). Eli tilaa on.

Laurin vaatteet ja asusteet vaelluksilla

Takki

Jack Wolfskin Mount Hood 3 in 1

Hyvin hengittää, ei ahista eikä hierrä. Hupun saa suht tiukasti päähän sopimaan, että pysyy kovemmassakin tuulessa.

Housut

Jack Wolfskin

Trekking malliset ohuet reisitaskuhousut

Kuorihousut

Haltin Halvimanpään kuorihousut, jotka eivät ole kyllä millään reissulla toimineet halutulla tavalla (hengittää hounosti ja ei pidä vettä kovinkaan hyvin).

 

Buffi

Varuste.net:in lahjoittama buffi on toiminut erinomaisesti ja on vakiovaruste vaeltajalla.

Vaatteissa en yleisesti suosi puuvillaa vaan tekokuituja. Sukissa taas merinovilla on ehdoton. Hyvät merinovillasukat saa halvalla Prismasta, muita et tarvitsekkaan.

Marmot Wave II Regular makuupussi

Lämmin ja suhteellisen kevyt 0-asteen (+5,2 / +0,2 / -15,3) makuupussi, jota on saatavana myös long versiona. Itse käytän vielä sisäpussia lisänä, joka tuo vielä muutaman lämpöasteen. Seuraavaksi ostan vähän leveämmän ja ehkä pitemmän pussin, mutta merkki pysyy samana.

 Sisällä pussissa on pieni tasku ja lämpökaulaus nepparikiinnityksellä

Halti Tunturihaukka Std makuualusta

Toimiva, mutta liukaspintainen itsestään täyttyvä makuualusta. Näissä kaikki riippuu painosta. Itse olen siinä 70-80 kg elopainon tietämillä ja pituutta on jotain 177 cm. Minulle tämä on muuten sopiva, mutta ehkä hieman liian kapea. Tietysti jos mukavuutta haluaa niin paksumpi ja leveämpi on parempi.

Tämä makuualusta menee vaihtoon ilmausventtiilin petettyä, ei viihtis maassa nukkua.

Fjällräven henkselit

Henkselit eivät olleet hyvä idea vaelluksella rinkka selässä. Klipsit painoivat ikävästi lantioon taikka selkärankaan. Jouduin useaan otteeseen säätämään uudelleen toiseen paikkaan. Tosin vyökään ei ollut hyvä (housut eivät pysyneet jalassa rinkan tukevan lantiovyön takia). Tämä on kehityksen alla. Onhan toki erilaisia henkseleitäkin, joissa kiinnityspisteet ovat paremmin suunniteltu vaellustarkoitukseen.

Vipole Nordic Vario vaellussauvat

Tämän tuotteen uusin seuraavalle matkalle. Kädensija ei sopinut ainakaan minun käteeni. Pidän enemmän poikittan olevasta kahvasta (pappamalli), jolla saa hyvin työnnettyä/jarrutettua vauhtia mäessä. Tällä tuntui sellainen hieman vaikealta. Ensimmäisellä reissulla oli käytössäni Jyskän Varastomyymälästä ostettu "keppi" , jossa pää oli poikittaissuunnassa. Tosin tämä sauva meni heti ekalla reissulla erittäin huonoon kuntoon. Hintaa ei tosin ollutkaan kuin jotain 2-3€.

Voisin seuraavalla reissulla testata Fizan Classic vaellussauvaa. Näyttäsi olevan juuri sellainen jota tarkoitin.

Biwak Retkipyyhe 60cm x 120cm

Kevyt ja ihan toimiva retkipyyhe pienille ihmisille (alle 180cm). Pakkautuu pieneen tilaan, eikä paina juuri mitään. Imukykyä silti riittää enemmän, kuin luulisi ja kuivuu melko äkkiä. Kertaakaan en ole vielä vaelluksella uskaltautunut tunturipuroon melskaamaan, mutta eiköhän sekin luonnonihme joku päivä tapahdu.

Ortlieb PS10 3L ja 7L säilytyspussit

Nämä riittää ainakin minun varavaatteilleni. Pienempi sukillle ja kalsareille, isompi muille vaatteille. Pysyy vaatteet kuivana, vaikka rinkka kastuisikin joenylityksessä tai vesisateessa. Pussin suuaukossa olevaa vahviketta kerran kiertämällä ja pussia painamalla saa pusista turhan ilman pois, ns. tyhjiö pakkattua, näin rinkassa riittää tilaa muillekin varusteille. Näiden pussien lisäksi kannattaa ottaa mukaan myös Minigrip- pusseja, joihin voi sitten pakata esim. wc-paperia tai ruokia.

Lifesystems Mountain Survival Whistle

Jos tulee hätä, on hyvä olla mukana tehokas pilli, jolla aiheuttaa pahennusta erämaassa :). Esimerkiksi Deuter-rinkoissa heti päällyläpän avattua tulee esiin ohjeet pillin käytölle, joissa lukee mitä mitkäkin vihellykset tarkoittaa. Ei suositella turhaan viheltelyyn!

Trangia Retkikeitin 25-3 UL

 Trangia Retkikeitin 25-3 UL

Päätin ostaa itselleni keittimeksi tämän jo legendaarisen Trangian sen varman toimivuuden vuoksi. Eipä ole pettänyt vielä kertaakaan, toimii kuin junan vessa. Omaani ostin vielä erittäin kätevän kaasupolttimen.  Helpottaa ruuanlaittoa todella paljon. Trangia on hyvin suunniteltu kaikenlaisiin olosuhteisiin. Siksi tuulen kanssakaan ei ole ollut mitään ongelmaa. Kääntää trangian vain oikeaan asentoon aina tuulen mukaan.

Ruokailuvälineenäni käytän lusikkahaarukkayhdistelmää nimeltään light my fire (x2). Kätevämpää saa etsiä. Sopii hyvin Trangian sisään. Liukuu suussa sulavasti eikä hierrä huulia puhki niinkuin erämaasta löydetty vaivaiskouvun oksa. :)

Trangia Original Multi-Disc 21 kaatokansi on kätevä veden kaatamiseen kattilasta taikka leikkuulautana. Melko lailla turhake, mutta tulipahan ostettua. Näkyy kuvassa sytyttimen alla ja toisen kattilan päällä.

Primus kaasusytytin (uusin malli). Tässä nokka ei kuumene polttavaksi, joten sen voi laittaa heti taskuun käytön jälkeen.

Kaasuna olen käyttänyt Primus Power kaasua. Se on 4 season mix-kaasu, joka sisältää propaania, isobutaania ja butaania. Näin kaasu pelaa säällä kuin säällä.

Kuvassa näkyy myös polttonesteellä täyttettävä lämmitin, jota en ole reissuillani pitänyt mukana ollenkaan sen tarpeettomuuden vuoksi. Kaasu on parempi ja huolettomampi.

Vaude Featherlight 350

Joulupukki toi viime jouluna, toivomani uuden makuupussin. Entinen Haltin Sportlite 800 untuvapussi päätti reilun kolmen vuoden palveluksensa päästämällä untuvaa enemmän ja vähemmän saumoista. Teltassa oli aina nukutun yön jälkeen niin paljon untuvaa, että oli aika vaihtaa uuteen. Sinänsä olin pettynyt Haltin pussiin, että mielestäni näin vähällä käytöllä kolme vuotta on aika lyhyt käyttöikä. 

Prismasta sattui löytymään Vauden pusseja -30% alennuksella ja sieltä löytyikin Featherlight 350 untuvapussi. Lämpöarvot pussille ovat Comfort +6 ja Limit Comfort +1. Haltissa vastaavat oli +9 ja +5, joten arvelin tuolla pärjääväni helposti. Lisäksi käytän vaelluskohteesta ja vuodenajasta riippuen, joko puuvillaista sisäpussia tai sitten äitini tekemää fleecepussia. Kihlattuni on tällä hetkellä Intiassa ja hän löysi sieltä silkkisiä sisäpusseja, joten sellaisiakin on tulossa kokeiluun. Mutta tosiaan kokemuksia ei ole vielä kertynyt, muutoin kun mitä sisällä kokeillut. Täytyy kyllä sanoa, että materiaalit tuntuvat paljon laadukkaammilta, mitä Haltissa. Eikä siitäkään haittaa ole, että pussi painaa ainoastaan 700g (Haltin pussi 881g) ja menee todella pieneen tilaan. 

Makuupussi siskonpojalla kokeilussa.

Linkki valmistajan sivuille: Vaude Featherlight 350

Retkityyny Ajungilak Air Pillow

Tyyny hoitaa asiansa, kunhan laittaa sen jonkin tyynyliinan sisään tai ottaa makuualustaan sopivan lakanan mukaan. Hieman turhan liukaspintainen puhallettavan alustan päälle. Karkaili makuupussin ja alustan välistä, kuin limanuljaska. Keskellä yötä ei ollut kiva herätä kun tyyny oli jalkopäässä. Seuraavalle reissulle mukaan lähtee 1 kpl tyynyliinoja tai sopiva kevyt lakana.

Rinkkani Deuter Aircontact 65+10

Tätä voin myös suositella lämpimästi. Painavakin lasti tuntuu kevyeltä tukevan lantiovyön ansiosta. Kannattaa käydä katsomassa ja testaamassa lähimmässä varustekaupassa. Muistakaa, että nämä litrakoot rinkoissa ei ole mitenkään määriteltyjä tiettyyn tilavuuteen. Esimerkiksi tämä kyseinen rinkka on joitakin 75+10 rinkkoja tilavempi. Rinkan sisätila on jaettu ala- ja yläosaan vahvalla vetoketjulla, joka onkin ainoa toimiva ratkaisu tilanjakajana. Minulla alaosassa matkaa teltta, tyyny, sisäpussi ja tiskiharja. Yläosassa vaatteet, teltan runko, trangia ja ruuat ym. mitä sinne ikinä mahtuukin. :) Makuupussin olen sitonut rinkan yläläpän ja rinkan väliin, johon se mahtuu juuri ja juuri läpän sisään piiloon. Makuualusta menee taas alaremmien välissä. Tosin sadesuoja jää sivuilta pieneksi tämän takia, joten tähänkin täytyisi keksiä toimivampi ratkaisu tai hommattava isompi sadesuoja.

Rinkassa on myös integroitu sadesuojus, jonka voi helposti vetää rinkan alaosasta suoraan rinkan päälle.

Painoa rinkalle on ilmoitettu 2,8kg ja tilavuutta 65+10 litraa + 8 litraa sivutaskuihin.

Tästä löytyy myös nestetankkausvalmius, jota en itse ole vielä käyttänyt.

Vaellustelttani Marmot Twilight 2

Tätä voin myös suositella kaikille. Helppo kasata ja purkaa. Olen itse aina pakannut tämän teltan rinkkani alaosassa olevaan vetoketjulla eriteltyyn osaan. Tuntuisi olevan todella kestävää tekoa. Runko on taipuisaa, mutta kestävä ja muotonsa pitävä. Sisälle klipseillä kattoon kiinnitettävä kulmikas kuivausteline on ollut kovalla käytöllä. Avonaisen kattoverhoilun ansiosta teltta tuulettuu hyvin, eikä sisätelttaan jää juurikaan kosteutta, mikä on tietysti hyvä asia pitkillä vaelluksilla. Yksinäni olen mahtunut nukkumaan teltassa ruhtinaallisen tilavasti. Sisään mahtuu suojaan kaikki välineet, eivätkä ne jää ulos kylmettymään ja kastumaan.Teltassa on myös ikkuna!

Vaelluskengät: Meindl Vakuum GTX

Meindlit ovat erittäin kestävät ja ainakin minun jalkaani sopivat, tukevat ja hyvin vedenpitävät kengät. Muistaa vain laittaa hunajavahaa tarkkaan ja paljon aina hyvissä ajoin ennen retkeä. :) Nämä ovat ensimmäiset oikeat vaelluskengät, jotka omistan ja sen huomaa. Reissuilla on maksimissaan tullut 3-4 rakkulaa, joista olen selvinnyt rakkulalaastareilla. Jalkapohjat ja nilkat eivät rasitu kävellessä kengän hyvän ja pehmeän sisäkankaan ja jalkaan muotoutuvan materiaalin ansiosta. Pohja on B-jäykkyysluokkaa eli tunturivaellukselle juuri sopiva.

HUOM!

Muistettava kenkiä vahattaessa jättää hengittävät alueet vahaamatta, niin kengän hengittävyys ei kärsi ja jalat pysyvät kuivempina.

Primus Express Stove

Sisälläni asuu jonkinlainen varustekeventäjä ja ensimmäinen keittimeni olikin tästä johtuen Mini Trangia. Testailin keitintä ennen ensimmäistä vaellusta ja tein oman tuulisuojan. Kebnekaisen ympäristö ei kuitenkaan vastannut keskisessä Suomessa tehtyjä testauksia ja tuulen kanssa meinasi olla propleemaa. Tekemäni tuulisuoja aiheutti myös sen, että Sinoli ilmeisesti lämpisi liikaa keittimen kupissa ja sitä kului paljon. Toisekseen se aina välillä leimahti niin, että liekit nousi kattilan yläpuolelle ja maa syttyi herkästi palamaan. Reissussa kuluikin muistaakseni lähes litran verran polttonestettä. Tästä oppineena ajattelin, että kun en kuitenkaan halua painoa lisätä ja Sinolin kanssa läträäminen ei olekaan niin kivaa, niin ostin Primuksen Express Stoven. Tämä on siis kaasusäiliön päälle ruuvattava poltin. Hyvänä lisänä siinä on kiinteä sytytin. Kattilaksi hankin Primuksen oman LiTech Trek Kettle 1-litran kattilan jossa on kantena paistinpannu. Kattilassa minulla kulkee mukana 230g kaasu, itse poltin, Primuksen tuulisuoja sekä Primuksen taittuva lusikka-haarukka. Kattilan suojapussissa on lisäksi Sea to Summitin kulho ja kaasupullon kolmijalka. Kaikkiaan tälle setille kertyy painoa täydellä kaasulla n.900g. Lisäksi tästä eteenpäin pidän mukana 100g varakaasua. Aikaisemmilla reissuilla olen pitänyt 2x230g purkkeja, mutta 5 päivän reissulla itselläni kului vain 100g kaasua, joten noiden pitäisi riittää hyvinkin.

Tähän settiin olen ollut melko tyytyväinen ja se sujahtaa helposti rinkkaan. Onhan tuollainen pullon päälle kiinnitettävä keitin melko tuuliherkkä, mutta ongelmia ei ainakaan vielä ole ollut. Tässä kuitenkin tuo Primuksen tuulisuoja auttaa jonkin verran. Ja yleensä hakeutuu kuitenkin jonkinlaiseen suojaan ruokaa tekemään ja helposti esimerkiksi heittää rinkan tuulen puolelle suojaamaan. Tiskaus on helppoa pinnoitteen takia ja tuo kokoontaittuva lautanen on siitä mukava, että se menee pieneen ja siinä on mitta-asteikko. Kolmijalka tuo setille sen verran hyvin vakautta, että sitä on tullut pidettyä mukana. Taittoluha on myös kätevä, kun se sujahtaa kattilan sisään.

Linkki valmistajan sivuille: Primus

Hanwag Alaska GTX

Kenkinä käytän Hanwag Alaska-vaelluskenkiä. Nämä olen oikeastaan pyhittänyt vain ja ainoastaan vaelluskäyttöön. Ensimmäisellä reissulla näiden sisäänajo oli vielä vähän kesken ja tuolloin meinasi rakko tulla jalkaan, mutta sain sen pysäytettyä rakkolaastarilla. Nyt kolmannen pidemmän reissun jälkeen voidaan sanoa, että kengät on sisäänajettu. Edelleen ne ovat todella jämäkät ja tuntuu, että näitä tulen pitämään melko pitkään, sillä mitään ongelmia ei ole ilmennyt. Alkuperäiset pohjalliset vaihdoin pehmeämpiin, koska ne tuntuivat mielestäni turhan kovilta. Kengät ovat pitäneet hyvin vettä ja varsi on mielestäni sopivan korkuinen. Pohja tuntuu melko liukkaalta kallioisella pinnalla, mutta toisaalta sitten pohjan syvät kuviot tulevat kestämään pitkään. Kenkiä käsittelen Meindlin vahalla.

 Linkki valmistajan sivuille: Hanwag Alaska GTX

Osprey Argon 70

Ensimmäisen reissuni heitin siskoni vanhalla Haglöfsin rinkalla, mutta rupesi hävettämään, kun se oli naisten Q-mallia niin oli etsittävä tilalle toinen. =) Tutkin jälleen pitkin foorumeita ja lehtiä. Kun olin saanut tietyn mielikuvan tuotteista, lähdin katselemaan niitä Partioaittaan. Testailin painojen kanssa Haglöfsin, Deuterin ja Ospreyn rinkkoja. Ospreyn Argon sytytti jotenkin erilaisuudellaan ja rupesinkin tutkimaan mistä sen saisin halvimmalla. Minulla oli jo jonkun verran kokemusta ulkomailta ostamisesta ja löysinkin Iso-Britanniasta Suomen hintatasoon nähden mahtavan tarjouksen. Snow+Rock:ssa oli Argon 70 normaalihintaisena 200 puntaa ja tarjouksessa 120 puntaa. Tarkkoja eurohintoja en muista mitä siitä kertyi, mutta muistelin, että postikulujen ja sadesuojankin jälkeen hinta jäi jonkin verran alle 200 euron. Silloin halvimmat suomen hinnat pelkästä rinkasta olivat jossain 250e paikkeilla. Lueskelin, että Argonin selkämitat menevät sillälailla, että minullekin 184 senttiselle sopisi paremmin M-koon selkämys ja niinpä tilasinkin M:n. Rinkka tuli hyvin paketoituna kotiovelle ja kaikki sujuikin ongelmitta. Jyväskylän Partioaitalle täytyy kyllä antaa kiitosta, sillä he muotoilivat lantiovyön vaikka sanoin, että rinkka oli ostettu muualta.

Käytössä aluksi jäin kaipaamaan suuria sivutaskuja, sillä edellisessä laina-Haglöfsissä oli sellaiset olleet. Kuitenkin rupesin myös muita varusteita uusimaan (pääosin tavarat mitä tarvitsee pitkin päivää esim. keitin) rinkkaa silmälläpitäen. Nykyisellään en siis juurikaan kaipaile sivutaskuja. Tykkään, kun Argon on ns. yksi paketti ja selkeä kokonaisuus. 70 litraa on minulle ollut riittävä meidän vajaan viikon mittaisilla reissuilla. Ruokaa on aina ollut riittävästi ja ylikin, eikä pakkaamisessa silti ole ollut ongelmia. Painoa rinkkaan kertyy yleisesti n. 20-22kg. Seuraava tavoite onkin päästä maagisen 20kg alle, jos uusia varusteita tarvitsee hankkia vanhojen tilalle. Kanto-ominaisuuksiltaan rinkka on oikein toimiva näille painoille. Lantiovyö ei paina, kun se on muotoiltu ja se asettuu vaelluksen aikana aina vain paremmaksi. Rinkka kaikkiaan tuntuu hyvin laadukkaalta ja uskon, että sen kestävyys tulee riittämään pitkäksi aikaa. Sadesuoja oli taasen vähän heikompaa tekoa ja viime reissulla siihen tulikin pari pientä reikää, kun laskeuduimme jyrkkää rinnettä välillä pyllymäkeä laskien, mutta ne kyllä korjaantuivat teipillä.

Linkki valmistajan sivuille: Osprey Argon 70 

Soloteltta Wechsel Pathfinder ZG

Telttana minulla on käytössä Wechselin Pathfinder ZG. Ensimmäisellä vaellusreissulla Kebnekaiselle, minulla oli käytössä McKinleyn tunneliteltta. Se oli muuten ihan hyvä teltta, helppo koota yms., mutta minulle se oli vähän turhan lyhyt (olen 184cm) ja rinkan säilytystila vei pituutta entisestään. Rupesin tutkimaan uusia telttavaihtoehtoja ja lueskelin foorumeita. Vanhassa Erä-lehdessä (?) törmäsin solotelttatestiin, jonka oli voittanut tuo kyseinen Wechselin teltta. Tosin se oli painavampi TL-malli, mutta rakenne sama. Rupesin tutkimaan hintoja ja esim. Aktoon nähden se oli huomattavasti halvempi. Lisäksi rakenne oli mielestäni Wechselissä parempi kolmen kaarensa ansiosta. Satuinkin löytämään itselleni tuon Pathfinderin käytettynä Relaa-foorumilta, muistaakseni n.100 euron hintaan. Telttaa ei oltu käytetty, kuin noin viikon reissulla, joten se oli käytännössä uusi. Käsittelin teltan saumat siihen tarkoitetulla silikonilla ennen ensimmäistä reissua.

Reissukokemuksina teltasta voisi sanoa, että teltta on todella jämäkkä. Edes kovassa tuulessa kangas ei lepata vaan pysyy hyvin muodossaan. Vesi on pysynyt ulkopuolella, tosin kovaa sadetta ei reissuille ole sattunut. Jonkun verran teltan sisäpintaan kertyy kosteutta vähätuulisilla paikoilla, mutta vielä siitä ei ole koitunut haittaa. Edelleen tämäkin teltta on melko pieni, mutta nyt sentään pukeutuminen onnistuu melko jouhevasti teltan sisällä. Rinkka mahtuu absidiin vaikkakin se jää vähän painamaan sisätelttaa. Ruuan valmistus ei oikein onnistu ainakaan minun keitinsysteemeillä absidissa, mutta en ole kokenut sitä suureksi puutteeksi. Painoa teltalla on kaikkinensa 1,94kg (sis. yhden ylimääräisen kuivapussin). Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen telttaan ja ainoat puutteet koskevat ns. mukavuusseikkoja. Eli luonnon kanssa tällä pärjää hienosti.

Tässä näkyy vertailua muihin telttoihin. Takana Laurin oranssi Marmot Twilight 2P, takana oikealla Markon Hilleberg Akto, keskellä minun Wechsel Pathfinder ZG ja edessä Joonaksen Helsport Ringstind Light 2. Olen vaellusporukan suurin ja nukun pienimmässä teltassa. =)

Kuvasta näkee miten timmiksi teltan saa viritettyä.

Linkki valmistajan sivuille: Wechsel Pathfinder

Sarek 23-27.7.2010

Kesäksi 2010 suunnittelimme vaellusta Sarekin kansallispuistoon. Olimme jo tehneet yhden vaelluksen kokoonpanolla Joonas, Henrikki ja Marko. Tällä kertaa mukaan lähtisi myös Lauri. Suunniteltu reitti alkaisi Ritsemistä, josta lähtisimme veneellä Akkajärven ylitse ja vaeltaisimme polkua pitkin Sarekin kansallispuiston rajalle. Siitä jatkaisimme Nijakin ja Gisuriksen välistä kohti Mikkastugania ja siitä edelleen Niendolle, josta sitten Suorvan padolle, johon suunnittelimme jättävämme auton.

Google Earthiin lisätty leiripaikat ja auton paikka (päätepiste).

1. Päivä

Lähdimme matkaan 23. heinäkuuta Keski-Suomesta. Illalla saavuimme perille Storasjöfalletin kansallispuistoon. Majoituimme Suorvasta etelään, Vietas nimisen lomakylän eteläpuolella, noin kilometrin Vietaksesta etelään. Paikka oli kaunis ja ihastelimme hetkisen maisemia ennen nukkumaan menoa. Kävimme myös Suorvan padolla katselemassa mistä palaisimme vaelluksen lopuksi takaisin autolle. Tuuli oli voimakas ja aurinko näyttäytyi harvoin suurien pilvien välistä. Kuitenkaan ei satanut ja se kelpasi meille.

2. Päivä

Aamulla keli oli selkeä ja aurinko paistoi. Kävimme hieman kuvailemassa aamiaisen jälkeen ja sitten pakkasimme rinkkamme. Ajoimme Suorvan padolle ja jätimme automme parkkiin. Ihastelimme maisemia ja odotimme bussia, joka veisi meidät Ritsemiin. Kerkesimme lounastaa parkkipaikoilla vielä hyvin ennen bussin tuloa. Bussimatka meni nopeasti ihaillen Sarekin lumisia tuntureita järven toisella puolella. Ritsemissä menimme veneeseen, joka kuljetti meidät järven etelärannalle.

Kuljimme noin 12 kilometriä kunnes leiriydyimme. Toki olimme pitäneet taukoja ja yhden ruokatauonkin, koska leiriydyimme vasta illan suussa. Leiripaikkamme sijaitsi noin 2 kilometrin päässä Storasjöfalletin ja Padjelantan rajalta. Iltakaakaoita juodessamme saimme nauttia upeasta auringon laskusta pilvettömältä taivaalta. Koko vaelluspäivän oli keli upea ja taivas lähes pilvetön, vain muutamia pieniä pilviä leijaili taivaalla, eikä aurinko mennyt pilveen.

3. Päivä

Aamulla saimme taas herätä auringon paisteeseen. Tosin yöllä oli lämpötila laskenut 0.2 celsiusta pakkasen puolelle ja aamulla oli vielä varsin koleaa. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaamme ja tulimme lopulta joelle, joka on rajana Storasjöfalletin ja Sarekin kansallispuistoille. Olimme saapuneet Sarekkiin. Jatkoimme matkaamme kohti Nijak tunturia ja lopulta tulimme puurajan yläpuolelle. Lounastimme pienen puron reunalla, samalla ihastellessamme Akka tunturia. Leiriydyimme kuitenkin Gisuriksen juurelle ja sen itäreunalle, käveltyämme vielä muutaman kilometrin. Matkaa kertyi tälle päivälle noin 14 kilometriä. Loppuillan kuvailimme pieniä vesiputouksia ja Nijak tunturia upeassa auringon laskussa.

4. Päivä

Herätessämme tuuli oli hieman yltynyt ja pilvet peittivät auringon. Aamupalan jälkeen purimme leirimme sateen pelossa ja lähdimme matkaan. Sadetta ei kuitenkaan tullut ja suuntasimme kulkumme läpi Ruotesvaggen. Tuuli voimistui ja puimme päälle enemmän tuulen suojaa. Smailajohkan kahlaus virkisti mukavasti ja toi muutenkin kivaa vaihtelua talsimiseen. Lopulta olimme taukoineen päässeet lähelle Ruotesvaggen eteläpäätä. Vettä alkoi hiljaa tihkuttaa ja laitoimme sadevaatteet ylle. Pian tulimmekin Mikkastuganin kohdalle ja ylitimme Smailajohkan siltaa käyttäen. Pystytimme leirimme Mikkastuganista kaakkoon noin kilometrin päähän. Välillä sade taukosi ja välillä taas yltyi. Yöllä tihkutti ja tuli muutama kovempikin kuuro.

5. Päivä

Aamulla vettä tihkutti vähän väliä ja taivas oli pilvien peitossa. Laaksossa leijaili myös paljon sumua. Leirin purettuamme lähdimme taivaltamaan kohti kaakkoa.  Matkalla vettä alkoi taas sadella hiljalleen. Mahtujohkan ylitys oli helppo, mutta kengät piti riisua pois. Tjågnårisjåkåtj oli haastava ja ylitimme sen hieman polkua ylempää, kohdassa jossa virta oli todella voimakas. Muutamat horjahdukset siinä tuli kahdelle meistä, mutta yli selvittiin onneksi. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut käyttää aikaa enemmän ylityspaikan etsimiseen. Lounastimme arviolta Pielastuganilta pohjoiseen, mutta sumussa oli vaikeaa arvioida paikkaa tarkasti. Jatkoimme kohti Pielajärveä ja kuljimme rannan tuntumassa.

Noin Pielajärven pohjoisrannan lähettyvillä huomasimme että vesi oli tunkeutunut rinkkoihimme ja yhdeltä meistä oli makuupussi kastunut. Kuivapussi oli ’’vedenpitävä’’ halpismalli, joka ei kuitenkaan vettä oikeasti pitänyt. Makuupussista sai puristaa vettä kiertämällä. Harmillista oli vielä se, että kyseinen pussi oli untuvaa, joten seuraava yö ei olisi kovinkaan lämmin kyseisellä henkilöllä. Jatkoimme veden lähettyvillä kunnes käännyimme pohjoiseen ja sivuutimme Vuoinesskaiten itäpuolelta. Lopulta pääsimme Gukkesvaggen sillalle. Sillalta jatkoimme vielä noin kilometrin itään ja kaakkoon kunnes leiriydyimme. Kaveri keneltä oli makuupussi kastunut, sai yhdeltä meistä lainaan fleecesisäpussin, ja pääsi vielä kaverin telttaan, jottei niin paljoa palelisi. Illalla tuuli alkoi voimistua ja työntää pikkuhiljaa pilviä pois. Yritimme kuivatella hieman tavaroitamme, muttemme uskaltaneet niitä yöksi jättää ulos jos sade yllättää. Yöllä oli fleecepussissa ollut kaveri hieman palellut, mutta kaikki saimme nukuttua kuitenkin. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut huvittavaa, miten kukaan meistä ei ollut pakannut makuupussia kunnolla vedeltä suojaan.

6. Päivä

Aurinko paistoi herätessämme ja kuivattelimme monia tavaroita jotka olivat kastuneet. Ainakin kolmella meistä oli kyseisiä ’’kuivapusseja’’, jotka osoittautuivat turhiksi. Kotona testaaminen tosiaan kannattaa. Ajattelimme marssia autolle asti ja lähdimme matkaan. Koko päivän aurinko paistoi ja kulku Niendon halki kohti Suorvaa oli helppokulkuista lukuunottamatta viimeisiä kilometrejä ihan Suorvan padon lähettyvillä. Joet olivat helppoja ylittää ja jos kulki tarpeeksi ylhäällä, niin välttyi ikävistä pajukoista. Upea vaellus kaiken kaikkiaan, mutta päivämatkat tulivat turhan pitkiksi.