Sarek 23-27.7.2010

Kesäksi 2010 suunnittelimme vaellusta Sarekin kansallispuistoon. Olimme jo tehneet yhden vaelluksen kokoonpanolla Joonas, Henrikki ja Marko. Tällä kertaa mukaan lähtisi myös Lauri. Suunniteltu reitti alkaisi Ritsemistä, josta lähtisimme veneellä Akkajärven ylitse ja vaeltaisimme polkua pitkin Sarekin kansallispuiston rajalle. Siitä jatkaisimme Nijakin ja Gisuriksen välistä kohti Mikkastugania ja siitä edelleen Niendolle, josta sitten Suorvan padolle, johon suunnittelimme jättävämme auton.

Google Earthiin lisätty leiripaikat ja auton paikka (päätepiste).

1. Päivä

Lähdimme matkaan 23. heinäkuuta Keski-Suomesta. Illalla saavuimme perille Storasjöfalletin kansallispuistoon. Majoituimme Suorvasta etelään, Vietas nimisen lomakylän eteläpuolella, noin kilometrin Vietaksesta etelään. Paikka oli kaunis ja ihastelimme hetkisen maisemia ennen nukkumaan menoa. Kävimme myös Suorvan padolla katselemassa mistä palaisimme vaelluksen lopuksi takaisin autolle. Tuuli oli voimakas ja aurinko näyttäytyi harvoin suurien pilvien välistä. Kuitenkaan ei satanut ja se kelpasi meille.

2. Päivä

Aamulla keli oli selkeä ja aurinko paistoi. Kävimme hieman kuvailemassa aamiaisen jälkeen ja sitten pakkasimme rinkkamme. Ajoimme Suorvan padolle ja jätimme automme parkkiin. Ihastelimme maisemia ja odotimme bussia, joka veisi meidät Ritsemiin. Kerkesimme lounastaa parkkipaikoilla vielä hyvin ennen bussin tuloa. Bussimatka meni nopeasti ihaillen Sarekin lumisia tuntureita järven toisella puolella. Ritsemissä menimme veneeseen, joka kuljetti meidät järven etelärannalle.

Kuljimme noin 12 kilometriä kunnes leiriydyimme. Toki olimme pitäneet taukoja ja yhden ruokatauonkin, koska leiriydyimme vasta illan suussa. Leiripaikkamme sijaitsi noin 2 kilometrin päässä Storasjöfalletin ja Padjelantan rajalta. Iltakaakaoita juodessamme saimme nauttia upeasta auringon laskusta pilvettömältä taivaalta. Koko vaelluspäivän oli keli upea ja taivas lähes pilvetön, vain muutamia pieniä pilviä leijaili taivaalla, eikä aurinko mennyt pilveen.

3. Päivä

Aamulla saimme taas herätä auringon paisteeseen. Tosin yöllä oli lämpötila laskenut 0.2 celsiusta pakkasen puolelle ja aamulla oli vielä varsin koleaa. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaamme ja tulimme lopulta joelle, joka on rajana Storasjöfalletin ja Sarekin kansallispuistoille. Olimme saapuneet Sarekkiin. Jatkoimme matkaamme kohti Nijak tunturia ja lopulta tulimme puurajan yläpuolelle. Lounastimme pienen puron reunalla, samalla ihastellessamme Akka tunturia. Leiriydyimme kuitenkin Gisuriksen juurelle ja sen itäreunalle, käveltyämme vielä muutaman kilometrin. Matkaa kertyi tälle päivälle noin 14 kilometriä. Loppuillan kuvailimme pieniä vesiputouksia ja Nijak tunturia upeassa auringon laskussa.

4. Päivä

Herätessämme tuuli oli hieman yltynyt ja pilvet peittivät auringon. Aamupalan jälkeen purimme leirimme sateen pelossa ja lähdimme matkaan. Sadetta ei kuitenkaan tullut ja suuntasimme kulkumme läpi Ruotesvaggen. Tuuli voimistui ja puimme päälle enemmän tuulen suojaa. Smailajohkan kahlaus virkisti mukavasti ja toi muutenkin kivaa vaihtelua talsimiseen. Lopulta olimme taukoineen päässeet lähelle Ruotesvaggen eteläpäätä. Vettä alkoi hiljaa tihkuttaa ja laitoimme sadevaatteet ylle. Pian tulimmekin Mikkastuganin kohdalle ja ylitimme Smailajohkan siltaa käyttäen. Pystytimme leirimme Mikkastuganista kaakkoon noin kilometrin päähän. Välillä sade taukosi ja välillä taas yltyi. Yöllä tihkutti ja tuli muutama kovempikin kuuro.

5. Päivä

Aamulla vettä tihkutti vähän väliä ja taivas oli pilvien peitossa. Laaksossa leijaili myös paljon sumua. Leirin purettuamme lähdimme taivaltamaan kohti kaakkoa.  Matkalla vettä alkoi taas sadella hiljalleen. Mahtujohkan ylitys oli helppo, mutta kengät piti riisua pois. Tjågnårisjåkåtj oli haastava ja ylitimme sen hieman polkua ylempää, kohdassa jossa virta oli todella voimakas. Muutamat horjahdukset siinä tuli kahdelle meistä, mutta yli selvittiin onneksi. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut käyttää aikaa enemmän ylityspaikan etsimiseen. Lounastimme arviolta Pielastuganilta pohjoiseen, mutta sumussa oli vaikeaa arvioida paikkaa tarkasti. Jatkoimme kohti Pielajärveä ja kuljimme rannan tuntumassa.

Noin Pielajärven pohjoisrannan lähettyvillä huomasimme että vesi oli tunkeutunut rinkkoihimme ja yhdeltä meistä oli makuupussi kastunut. Kuivapussi oli ’’vedenpitävä’’ halpismalli, joka ei kuitenkaan vettä oikeasti pitänyt. Makuupussista sai puristaa vettä kiertämällä. Harmillista oli vielä se, että kyseinen pussi oli untuvaa, joten seuraava yö ei olisi kovinkaan lämmin kyseisellä henkilöllä. Jatkoimme veden lähettyvillä kunnes käännyimme pohjoiseen ja sivuutimme Vuoinesskaiten itäpuolelta. Lopulta pääsimme Gukkesvaggen sillalle. Sillalta jatkoimme vielä noin kilometrin itään ja kaakkoon kunnes leiriydyimme. Kaveri keneltä oli makuupussi kastunut, sai yhdeltä meistä lainaan fleecesisäpussin, ja pääsi vielä kaverin telttaan, jottei niin paljoa palelisi. Illalla tuuli alkoi voimistua ja työntää pikkuhiljaa pilviä pois. Yritimme kuivatella hieman tavaroitamme, muttemme uskaltaneet niitä yöksi jättää ulos jos sade yllättää. Yöllä oli fleecepussissa ollut kaveri hieman palellut, mutta kaikki saimme nukuttua kuitenkin. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut huvittavaa, miten kukaan meistä ei ollut pakannut makuupussia kunnolla vedeltä suojaan.

6. Päivä

Aurinko paistoi herätessämme ja kuivattelimme monia tavaroita jotka olivat kastuneet. Ainakin kolmella meistä oli kyseisiä ’’kuivapusseja’’, jotka osoittautuivat turhiksi. Kotona testaaminen tosiaan kannattaa. Ajattelimme marssia autolle asti ja lähdimme matkaan. Koko päivän aurinko paistoi ja kulku Niendon halki kohti Suorvaa oli helppokulkuista lukuunottamatta viimeisiä kilometrejä ihan Suorvan padon lähettyvillä. Joet olivat helppoja ylittää ja jos kulki tarpeeksi ylhäällä, niin välttyi ikävistä pajukoista. Upea vaellus kaiken kaikkiaan, mutta päivämatkat tulivat turhan pitkiksi.